Työelämässä tarvitaan yhä enemmän aikuiskasvatustieteellistä osaamista – tunnistatko aikuiskasvatustieteellisen osaamisen?

Opiskelen aikuiskasvatustiedettä Jyväskylän yliopistossa, ja työskentelen joKo-hankkeessa tutkimusharjoittelijana. Harjoitteluni sijoittuu aikuiskasvatustieteen syventäviin opintoihin. Työsuojelurahaston rahoittama joko-hanke paikantuukin aikuiskasvatustieteilijän ydinosaamisalueelle. Monissa suomalaisissa organisaatioissa kehitetään oppimista tukevia käytäntöjä, mutta toisaalta olen saanut huomata, ettei työelämässä aina tunnisteta aikuiskasvatustieteellistä osaamista. Siksi tässä blogikirjoituksessa parrasvaloon pääsee aikuiskasvatustieteellinen osaaminen ja aikuiskasvatustieteilijän rooli oppimisen ja kasvun asiantuntijana. Väitän, että organisaatiot tarvitsevat aikuiskasvatustieteellistä osaamista kipeämmin kuin vielä itse osaavat tunnistaa. 

Kuva: Justiina Pihlajamaa

Täällä Jyväskylässä aikuiskasvatustiede sijoittuu Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekuntaan, ja isossa kuvassa missiomme on ”Oppiminen ja hyvinvointi kestävän tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajana” (JYU, 2020a). Jyväskylän yliopiston kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opetus ja tutkimus on varsin laaja-alaista. Tarkastelemme monimuotoisesti kasvu- ja oppimisympäristöjä, laajennamme ymmärrystä elämänkulkuun vaikuttavista tekijöistä sekä otamme huomioon yhteiskunnan muutoksen ulottuvuudet. Painopisteemme puolestaan ovat työelämä, perhe ja digitaalisuus. (JYU, 2021.) Oma kiinnostukseni kallistui jo varhain työelämä-tutkimukseen, minkä vuoksi joKo-hanke tuntui luontevalta harjoittelupaikalta. Hankkeessa pureudumme työssä oppimiseen ja tarkastelemme, kuinka oppimista voidaan tukea työpaikoilla kestävällä tavalla.  

Aikuiskasvatustieteilijä näkee kaikkialla oppimisen paikkoja 

Henkilöstön osaamisen kehittäminen on monissa organisaatioissa ollut jo pitkään vahva strateginen linjaus, ja oppiva henkilöstö tunnistetaan menestyksen avainresurssiksi. Samaan strategiseen hengenvetoon tulisi myös pystyä nimeämään organisaatiossa olevat osaamisen kehittämisen käytänteet. On siis keskeistä pohtia, osataanko organisaatioissa aidosti pysähtyä oppimisen äärelle ja millaisia konkreettisia keinoja oppimisen tukemiseen on rakennettu – kuinka oppiminen todella on arjen pyörteissä huomioitu. Osaamisen kehittäminen ja jatkuva oppiminen eivät nimittäin itsessään kerro paljoakaan käytännön toimista. Organisaation strateginen valinta ei voi olla resursoimatonta. 

Aikuiskasvatustieteilijä suuntaa aktiivisesti oman asiantuntijuuden kehittymistä omilla opintovalinnoillaan ja kykenee näin suuntautumaan erilaisiin työympäristöihin

Henkilöstön ja organisaation kehittämisen ja johtamisen alueella liikutaan monimuotoisella kentällä. Tämä vaatii organisaatioilta muun muassa kykyä soveltaa aikuiskasvatustieteellistä ymmärrystä aikuisen ja yhteisöjen oppimisesta. Jos osaamisen kehittämisen takkuaa, voivat syyt löytyä niin yksilö- kuin organisaatiotasolta. Mielestäni oleellista osaamisen kehittämisen tarkastelussa on pohtia toiminnan kehittämisen syitä. Kun toiminnalla on suunta ja merkitys, asioita tapahtuu! Tällä kentällä aikuiskasvatustieteilijä liikkuu omalla vahvuus alueellaan: 

Aikuiskasvatustieteilijä näkee työpaikat oppimisympäristöinä, työntekijät oppijoina, johtamisen ja esimiestyön ohjauksellisena toimintana ja projektit tai työtehtävät oppimistilanteina. Osaaminen on myös ymmärrystä siitä, miten näitä asioita toteutetaan, edistetään ja tuetaan.” (JYU, 2020b. 

Tunnista aikuiskasvatustieteellinen osaaminen 

Viime aikoina on korostuneesti huhuiltu moniosaajien perään, kuten Helsingin sanomissa muutama viikko takaperin (ks. Riihimäki, 2021). Mutta kuka on tuo generalistinen moniosaaja ilman oman tieteenalaansa erityisosaamista? Usein keskusteluissa, joissa korostetaan moniosaajien ansioita, unohdetaan samalla asiantuntijuuden rakentumisen polku. Yliopiston yhtenä perustehtävänä on edistää geneeristen taitojen eli toisin sanoen asiantuntijataitojen kuten kriittisen ajattelun, ongelmaratkaisutaitojen ja vuorovaikutus- ja viestintätaitojen kehittymistä (Silvennoinen, Hyytinen ja Ursin, 2020). Nämä niin sanotut moniosaajan taidot ovat siis opintojen aikana kehittyviä asiantuntijan valmiuksia kunkin tieteenalan sisältö osaamisenrinnalla. 

Aikuiskasvatustieteen tutkintoon kuuluu läpivalaistuna oppimistavoitteena oppimisen, kasvun ja kehittymisen mahdollisuuksien sekä esteiden tunnistaminen, paikantaminen ja uusien näkökulmien löytäminen. Näen, että tavoitteena on luoda kyky pukea sanoittamaton osaaminen sanoiksi ja löytää uskallus tarttua kehittämistä vaativiin ongelmakohtiin. Tutkintomme vahvistaa kykyä tunnistaa osaamisen kehittyminen itsessämme ja yhteisöissämme.  

Kuva; Justiina Pihlajamaa

Aikuiskasvatustieteilijä suuntaa aktiivisesti oman asiantuntijuuden kehittymistä omilla opintovalinnoillaan ja kykenee näin suuntautumaan erilaisiin työympäristöihin. Aikuiskasvatustieteellistä erikoisosaamista sovelletaan ja hyödynnetään aikuisten ja yhteisöjen oppimisessa ja kasvussa. Työelämään suuntautuneiden aikuiskasvatustieteilijöiden erilaisten osaamisprofiilien tuomaa poikkitieteellistä osaamista voidaan soveltaa monien eri alojen henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Perhe-tutkimus puolestaan valottaa esimerkiksi vanhemmuuden sekä työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmia, kun taas digitaalisuus-tutkimukseen suuntautumisessa tarkastellaan teknologian roolia oppimisessa. Aikuiskasvatustieteilijä on oman erityistieteensä alalla kouluttautunut aikuisen oppimiseen ja sen reunaehtoihin syventynyt asiantuntija – aikuiskasvatustieteilijä, joita tulevaisuuden työelämä tarvitsee enemmän kuin koskaan ennen. 

Työelämässä on tärkeää ymmärtää aikuisuus elämänvaiheena, jonka aikana yksilö kokee niin ammatillisia kuin henkilökohtaisia elämäntapahtumia, joiden aaltoliikettä hänen elämänsä seuraa. Tästä liikkeestä kumpuavat osaamisen kehittämisen ja kasvun tarpeet. (Ks. Lemmetty, 2020.) Me olemme niitä asiantuntijoita, jotka tarjoavat asiantuntijuutensa aikuisiän osaamisen, perhe-elämän ja hyvinvoinnin kestävään kehittämiseen. Kun organisaatioosi saapuu työhakemus aikuiskasvatustieteilijältä, voi olla, että et kohdannut pelkästään tiimiisi hyvin soveltuvaa osaajaa, vaan myös yhden organisaatiosi menestyksen avaintekijän.  

Näillä ajatuksilla ja pohdinnalla jatkan syventymistä aikuisen oppimiseen ja sen johtamiseen työelämässä!

Justiina Pihlajamaa, Tutkimusharjoittelija ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija

Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos

Lähteet 

Riihimäki, J. (16.3.2021). Moniosaajien nousu. Helsingin sanomat. Haettu osoitteesta: https://www.hs.fi/elama/art-2000007862748.html 

JYU. (25.3.2021). Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede. Haettu osoitteesta: https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/kas 

JYU. (18.3.2020a). Tutkimus kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Haettu osoitteesta: https://www.jyu.fi/edupsy/fi/tutkimus 

JYU. (14.8.2020b). Kasvatus ja aikuiskasvatustiede. Työelämä. Haettu osoitteesta: https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/kas/opiskelijavalinta/tyoelama 

Lemmetty, S. (2020). Itseohjautuvan työssä oppimisen ihanuus ja ongelmallisuus: Kohti sosiokulttuurista näkökulmaa. Aikuiskasvatus, 40(4), 328-332. Haettu osoitteesta: https://doi.org/10.33336/aik.100538  

Silvennoinen, K. Hyytinen, H. & Ursin, J. (25.11.2020). Tulevaisuuden osaaja erottuu yleistaidoillaan. JYUnity. Haettu osoitteesta: https://jyunity.fi/ajattelijat/tulevaisuuden-osaaja-erottuu-yleistaidoillaan/ 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: