Ruusupuisto keskusteli oppimisesta, (työ)hyvinvoinnista ja johtamisesta 

Ruusupuisto tutkii ja keskustelee –tilaisuudessa 18.5. teemana oli oppiminen, (työ)hyvinvointi ja johtaminen. Neljä tutkijaa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta olivat kertomassa käynnissä olevista tutkimushankkeista sekä keskustelemassa nykyajan työelämästä, sen haasteista ja mahdollisuuksista. Seuraavassa poimintoja tilaisuudesta. 

Kuva: Jyväskylän yliopisto

Hanke-esittelyt pähkinänkuoressa 

Ensimmäisenä hankkeita esittelivät psykologian laitoksen tutkijat. Professori Saija Mauno kertoi alkuun IJDFIN hankkeesta, jonka keskiössä on työn intensifikaatio sekä kysymys siitä, miten uudet työn vaatimukset esim. intensiivistyminen näkyy työntekijöiden hyvinvoinnissa ja suoriutumisessa. 

Professori Taru Feldt kuvasi lyhyesti Motilead –pitkittäistutkimusta, jossa tarkastellaan johtamismotivaation merkitystä korkeakoulutettujen urapoluilla sekä sitä, mitkä asiat edistävät tai rajoittavat johtamismotivaatiota. 

Tutkimuskoordinaattori Soila Lemmetty ja apulaisprofessori Kaija Collin kertoivat puolestaan Kasvatustieteiden laitoksella käynnissä olevasta joko-hankkeesta, jossa tarkastellaan työssä tapahtuvaa oppimista sekä sen tukemista lähijohtamisen keinoin.  

Työelämä on tärkeä tutkimuskohde, sillä se koskettaa isoa joukkoa suomalaisia – peräti 62 % suomalaisista kuuluvat työikäiseen väestöön. Työelämä on myös alati muuttuva, dynaaminen kenttä, jolla työnteon tavat ja käytännöt muuttuvat. Näiden muutosten vuoksi jatkuva oppiminen ja ihmisten hyvinvointi nousee keskeiseen asemaan.  

Työelämän varjopuolet ja valopilkut 

Paneelikeskustelussa pohdittiin työelämää hankkeiden näkökulmasta, ja mielenkiintoisesti vastauksissa tuntuivat painottuvan haasteet. Keskustelussa tuli kuitenkin esiin, että tutkijoiden olisi hyvä muistaa kysyä myös valoisimmista aiheista.  

Työelämä on yhtä aikaa hektistä ja suorituskeskeistä, mutta myös kognitiivisesti vaativaa. Oppimista tapahtuu samanaikaisesti monella alueella: on kyettävä oppimaan teknologioita ja pysymään digitalisaation aallon harjalla, mutta yhtä aikaa on opittava organisoimaan omaa työtä ja ottamaan vastuuta. Jatkuva ja pitkäjänteinen urasuunnittelu ovat individualistisessa yhteiskunnassa yhä vahvemmin yksilöiden itsensä vastuulla, mikä voi olla uuvuttavaa. Multitaskaaminen, jonka ylläpitämiseen etätyö luo vahvistuvan kiusauksen, on tyypillistä, mutta tehokkuuden ja organisaatioiden menestymisen näkökulmasta järjetöntä. Laadukkaiden suoritusten sijaan monen asian “yhtäaikainen” tekeminen heikentää sekä lopputulosta että ihmisten hyvinvointia. 

Työelämässä koetaan myös iloa ja onnen hetkiä. Autonominen työote on lisääntynyt, ja se on myös yksi hyvinvointia edistävä tekijä. Silloin kuin oppimisvaatimukset ovat kohtuullisella tasolla, se edistää työn imua – jos oppimisvaatimukset ovat liian korkeat tai liian matalat, työn imu kärsii. Oppimisen vaikutukset ovat siis kahtalaisia riippuen siitä, minkä tasoisia nämä vaatimukset ovat. Lisäksi yhteisöllisyys on ollut ja tulee olemaan merkittävä tekijä työhyvinvoinnin ja oppimisen edistämisessä – siitä on tärkeää pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Tärkeäksi kysymykseksi nouseekin se, miten saamme pidettyä yhdessä tekemisen iloista ja vuorovaikutuksesta kiinni hybridityössä?   

Mitä tutkijat ovat oppineet omista hankkeistaan?  

Oppimisen  tematiikassa kun ollaan, lienee väistämätöntä olla käsittelemättä sitä, mitä uutta tutkijat ovat oppineet hankkeidensa aikana.  

Esiin nousi muun muassa se, että johtajat voivat ja saavat olla inhimillisiä ihmisiä huolineen ja sen näyttäminen koetaan tutkimusten mukaan positiivisena asiana esimies-alaissuhteissa. Tässäkin pätee kohtuus, sillä liiallista tunteiden näyttämistä ei kuitenkaan koeta välttämättä hyväksi. 

Keskustelussa nousi esiin kontekstikohtaisuuden merkitys; miten erilaisista tarpeista oppiminen tai motivaatio eri konteksteissa kumpuaa. Esimerkiksi johtajat eivät ole yhteneväinen ryhmä. Yliopistosektorilla johtotehtäviä vastaanotetaan enemmän velvollisuudesta, vaikka suhtautuminen niihin onkin vastuullista. Sen sijaan yrityssektorilla johtotehtävät ovat enemmän tavoiteltuja. Erilaisissa organisaatioissa johtaminen on erilaista, ja eri alojen johtajilla on erilaiset taustat ja johtajuuspolut – tästä syystä myös johtajakoulutuksessa ja työelämän kehittämisessä tulisi huomioida kontekstikohtaisuus ja kunkin organisaation tai henkilöstöryhmän ainutlaatuisuus. 

Keskustelua syntyi kahdenkin hankkeen parissa tehdyistä havainnoista myös työelämän turhakkeista. Turhakkeilla tarkoitetaan tarpeettomia työtehtäviä, toisille kuuluvia työtehtäviä ja koulutuksia, joiden oppeja ei pääse soveltamaan käytännössä. Turhakkeet voivat tehdä myös työsuunnittelusta haastavaa, kun niiden määrää tai ajankohtaa ei pystytä ennakoimaan.  Tällöin ne voivat aiheuttaa haasteita hyvinvoinnille ja oppimiselle.

Mitä pitäisi ottaa huomioon työhyvinvoinnin ja oppimisen johtamisessa?  

Paneelikeskustelun päätteeksi tutkijat tiivistivät, mitä organisaatioissa ja työelämässä tulisi tutkimushankkeiden näkökulmasta ottaa huomioon . Käytännöllisenä vinkkinä korostettiin, että kognitiivisesti kuormittavaa työtä tekevien on erittäin tärkeää tauottaa työtään. Taukojen merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa. Tutkijat mainitsivat erityisen tärkeänä seuraavia asioita:

Saija: ”Kognitiivisen kuormituksen hallitseminen organisaatioissa ja johdon suhtautuminen siihen.” 

Kaija: ”Johtotehtävissä toimivat tunnistaisivat oppimisen omilla työpaikoillaan, ja kontekstilähtöisesti mietitään, miten oppimista voi tukea. Lisäksi tärkeää huolehtia myös esihenkilöiden itsensä hyvinvoinnista ja oppimisesta” 

Taru: ”Pitäisi saada työelämään sallivampaa ja hyväksyvämpää keskustelua riittävän hyvästä työntekijästä.” 

Soila: ”Oppimiselle tärkeää varata aikaa ja huomioida oppimisen rooli työn suunnittelussa ja resursoinnissa”. 

Kaiken kaikkiaan keskustelussa oli keskiössä johtajuus, mikä toki kumpusi hankkeiden tutkimuskysymyksistäkin. Keskustelussa välittyi myös tutkijoiden kiinnostus ja halu parantaa työelämän olosuhteita, ja sitähän tutkimustyö parhaimmillaan tarjoaakin – tietoa ja välineitä työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Koko tilaisuus on nähtävillä Jyväskylän yliopiston sivuilla Ajankohtaista-osion sivulla kahden viikon ajan. 

Linkki: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2021/05/ruusupuisto-tutkii-ja-keskustelee-oppiminen-tyo-hyvinvointi-ja-johtaminen

Teksti Soila Lemmetty ja Marianne Jaakkola 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: