Mukana tutkimushankkeessa – tutkimusavustajien kokemuksia

Oletko koskaan ajatellut, miten ihmiset päätyvät tutkimusavustajiksi hankkeisiin ja mitä he sitten hankkeissa oikeastaan tekevät? Oletko tietoinen, millainen määrä taustatyötä, analyysiä, aineistonhankintaa ja muuta yhteenvetoa tutkimushankkeet pitävät sisällään? Oletko ehkä itsekin kiinnostunut hakeutumaan tutkimusavustajaksi ja haluaisit kuulla kokemuksia aiheesta? Olet juuri oikean blogin äärellä. Tässä tekstissä me kolme JoKo-hankkeessa syksyllä 2021 työskennellyttä tutkimusavustajaa, Marika, Kaisu ja Annamaria, kerromme hieman taustoistamme ja kuinka päädyimme hankkeeseen, millainen kokemus tutkimusavustajan työ oli ja mitä kaikkea siitä voisi viedä mukanaan työelämään.

Monenlaiset polut JoKo-hankkeeseen

Marika: Aloitin tänä syksynä aikuiskasvatustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa, ja fuksivuodesta asti tavoitteenani oli ollut hakeutua opiskeluaikana tutkimusavustajaksi johonkin yliopiston hankkeista. Kesän lopulla kokeilin onneani laittamalla parille opettajalleni sähköpostikyselyä aiheesta. Satuin olemaan oikeaan aikaan liikenteessä sähköposteineni ja pääsinkin kolmeksi kuukaudeksi kokopäiväiseksi työntekijäksi osaksi JoKo-hankkeen tiimiä. Kiinnostuin hankkeen teemoista valtavasti, koska suuntaudun opinnoissani työssä oppimiseen, työhyvinvointiin ja johtamiseen. Olen alanvaihtaja ja tehnyt muun muassa monenlaisia asiakaspalvelutöitä kaupan kassasta museoavustajaan, mutta tämä oli ensikosketukseni aikuiskasvatustieteilijän töihin.

Kaisu: Minun työhistoriani koostuu pääasiallisesti varhaiskasvatuksen opetus- ja esihenkilötehtävistä, joita ehdin tehdä hieman yli kymmenen vuotta ennen kuin aloitin aikuiskasvatustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2020. Tieto JoKo-hankkeessa avoimena olleesta tutkimusavustajan paikasta kantautuikin korviini juuri opiskelijayhteisön kautta. En ollut aikaisemmin ajatellut hakeutua tämän kaltaisiin työtehtäviin, eikä minulla ollut juurikaan käsitystä työn luonteesta tai tutkimusavustajalta edellytettävästä osaamisesta, mutta mahdollisuus päästä tutustumaan tutkimushankkeessa työskentelyyn tuntui kiinnostavalta. Jonkun aikaa asiaa pohdittuani päätin rohkeasti kysyä lisätietoa hankkeen johtajalta, ja tämän jälkeen asiat etenivätkin hyvin nopeasti ja päädyin aloittamaan työt hankkeessa syyskuussa.

Annamaria: Minä taas puolestani olen tehnyt henkilöstöjohtamisen työtä viimeiset 25 vuotta eri yrityksissä ja työn ohessa opiskellut aikuiskasvatustiedettä ennen tämän vuoden täysipäiväisiä maisterivaiheen opintoja, jotka aloitin syksyllä 2020. Minulle hyppy tutkimus- ja kehittämishankkeeseen olikin aivan uusi juttu. En ehkä ollut koskaan ajatellutkaan mitään tällaista, mutta kun mahdollisuus osallistua tuli, ei päätöstä tarvinnut kauan pohtia. JoKo-hankkeen tutkimusaihe ja teemat työelämässä ovat juuri niitä, jotka ovat suurimpia intohimoni ja mielenkiintoni kohteita ja olin jo graduni kautta kiinnittynyt tutkimushankkeeseen juuri hetkeä aikaisemmin. Syksyn aikatauluihin tulikin päivitys hankkeeseen allokoitavan ajan ja tehtävien suhteen.

Kuva: Marika Sheimeikka

Erilaiset taustat aidosti voimavarana

Marika: Vaikka tämänhetkinen koronapandemia loikin väistämättä omat haasteensa yliopistossa työskentelylle, toi se mukanaan myös monia hyviä puolia. Koen arvokkaaksi sen, että sain tehdä töitä sekä etänä että kampuksella. Vuosia osa-aikaisen toimistosiivoojan töitä tehneenä se tunne, kun sain siivoamisen sijaan istua ensimmäisen kerran omalle – joskin jaetulle – työpisteelleni, oli uskomaton. Näennäisesti niinkin pieni asia, kuin oma työskentelytila muiden yliopiston työntekijöiden keskellä sai tuntemaan, että olin saavuttanut merkittävän askeleen urallani.

Koenkin, että kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opintoja tehnyt voi varsin vaivattomasti hyödyntää opinnoissa karttunutta osaamista tutkimusavustajan työssä.

Alkuinnostuksen hieman laannuttua päädyin muiden tavoin tekemään töitä enimmäkseen kotoa käsin, sillä se on monin tavoin vaivattomampaa. Etätöissä ja varsinkin rutiinitöissä, kuten haastatteluaineistojen litteroinnissa ja artikkelihauissa, tehokas itsensä johtaminen nousee varsin keskeiseksi. Yliopisto-opinnot itsessään ja viimeaikainen etäopiskelu olivat valmistaneet tähän hyvin. Koenkin, että kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opintoja tehnyt voi varsin vaivattomasti hyödyntää opinnoissa karttunutta osaamista tutkimusavustajan työssä.

Uudet työntekijät otettiin tehokkaasti mukaan työhön heti ensimmäisestä yhteisestä palaverista lähtien ja koin olevani osa yhteisöä. Lisäksi rutiininomaisia töitä pyrittiin meillä monipuolistamaan vaihtuvilla työtehtävillä. Pidin loistavana sitä, että töitä oli mahdollista valikoida osin oman kiinnostuksen mukaan. Itse otin mielelläni osaa hankkeen visuaaliseen puoleen ja sosiaalisen median päivittämiseen. Työntekijöiden erilaiset ammatilliset vahvuudet otettiin hankkeessa ehdottomasti hyvin huomioon, sillä pääsin hyödyntämään myös kuvataiteilijan tutkintoani hankkeen puitteissa tehtävän kirjan kuvittamisessa ja hankeposterin suunnittelussa.

Hankkeen vetäjät pitivät erittäin taitavasti huolen siitä, että tässä hankkeessa työskennellessä sai koko ajan tuntea olevansa arvokas osa tiimiä!

Kaisu: Myös minä koen saaneeni vaikuttaa työtehtäviini todella paljon, ja minulle on tarjottu koko työskentelyni ajan hankkeen kannalta tarkkaan mietittyjä, osaamistani vastaavia ja sopivan kehittäviä tehtäviä. Hankkeen vetäjät pitivät erittäin taitavasti huolen siitä, että tässä hankkeessa työskennellessä sai koko ajan tuntea olevansa arvokas osa tiimiä! Työtehtäviäni hankkeessa ovat olleet esimerkiksi aikaisempaan tutkimustietoon perehtyminen ja siitä yhteenvedon kirjoittaminen, aineiston jäsentely ja alustava analyysi sekä hankkeen ryhmävalmennuksen suunnittelu osana hanketiimiä. Syksyn aikana olen myös ehtinyt oppia käyttämään sekä litterointiin että aineiston koodaamiseen ja jäsentelyyn tarkoitettuja ohjelmistoja.

Uusien ja erilaisten työtehtävien lisäksi tutkimusavustajan työn konkreettisin ero aikaisempaan tiukasti työvuoroihin sidottuun lähityöhön oli juuri monipaikkaisuus ja autonomia työaikojen suhteen, jotka itse koin työhyvinvoinnin näkökulmasta tärkeinä. Työskentelin Marikankin mainitsemien itsenäisesti suoritettavien tehtävien parissa erittäin mielelläni etänä, mitä helpotti se, että tiimin tarjoama apu ja (tekninenkin) tuki oli saatavilla Teamsin kautta tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Hanketiimin muutamat yhteiset livetapaamiset, joissa tutustuimme toisiimme paremmin, syvensimme tietoa ja ideoimme yhdessä, olivat kyllä mielestäni korvaamattomia!

Kuva: Jenoradesign

Annamaria: Olen saanut projektissa paneutua todella mielenkiintoisiin tehtäviin, joista osa on ollut laajojakin tiettyyn teemaan liittyviä haku-, analyysi- tai yhteenvetotehtäviä. Myös rutiininomaiset tehtävät ovat olleet tervetulleita ja rytmittyneet hyvin laajempien kokonaisuuksien kanssa. Lisäksi olen ollut mukana kirjoittamassa JoKon blogia, erityisesti kestävän oppimisen näkökulmista, ja gradussani hyödynnän tutkimushankkeessa kerättyä aineistoa. Yhteistyö projektin eri henkilöiden kanssa on ollut ihan parasta! Jos joku tarvitsi jossain hieman apua, niin aina löytyi joku, joka pystyi tukemaan ja heittäytymään mukaan. Erityisesti jään kaipaamaan antoisia keskusteluhetkiä, hyviä pohdintoja ja ajatuksia tutkittavista ilmiöistä.

Olenkin tekemäni henkilöstötyön kautta nähnyt, miten paljon kehittämistä eri organisaatioissa on vielä osaamisen kehittämiseen ja oppimiseen liittyen. Uuden oppiminen ja osaamisen kehittäminen ovat jatkuvasti nousseet johtoryhmien ja organisaatioiden agendoilla merkityksellisimmiksi ja yhdeksi tärkeimmistä henkilöstöstrategisista painopistealueista viimeisten vuosikymmenien aikana. Siten onkin ollut mahtavaa olla mukana tässä hankkeessa, joka nimenomaan keskittyy näihin päivänpolttaviin kysymyksiin aikuiskasvatustieteen keinoin. 

Uusia työkokemuksia ja näkemyksiä

Marika: Työssä tapahtuvan informaalin oppimisen merkitys korostui siinä, kuinka keskustelut työkavereideni kanssa niin Teamsissa kuin kasvotusten nousivat antoisimmiksi ja opettavaisimmiksi kokemuksiksi. Mikään ei herätä innostusta käsillä olevaan tutkimusaiheeseen, kuin työkavereiden näkemysten ja ideoiden kuuleminen.

Koen, että ammatillinen osaamiseni kehittyi näinä kolmena kuukautena aivan huomaamatta, ja työkokemus vain vahvisti kiinnostustani esimiestyötä, työssä oppimista ja osaamisen kehittämistä kohtaan. Olen todella iloinen, että sain ensimmäisen oman alani työkokemuksen juuri osana JoKo-hankkeen mahtavaa porukkaa. Aikani JoKo:ssa ei tosin todennäköisesti ole vielä täysin ohi, sillä näillä näkymin aloittelen syksyllä graduani hankkeen aineistoista. Tästä on myös hyvä jatkaa kohti henkilöstöhallinnollisia tehtäviä.

Kaisu: Minä koen, että itselleni hankkeessa työskentelyn keskeisin anti muodostui karttuneen teoriatiedon lisäksi pienestä kurkistuksesta akateemiseen maailmaan: tutkimuksen tekemiseen, hankeprosessiin ja erilaisiin työn tekemisen tapoihin. Tämä on luonnollisestikin ollut hyvä tuki myös meneillään olevalle graduprosessilleni.

Kevään 2022 ryhmävalmennusten suunnitteluun osallistuessani olen päässyt lähimmäksi omia kiinnostuksen kohteitani sekä päässyt hyödyntämään eniten aikaisempaa osaamistani. Pidän tärkeänä, että tuorein tutkimustieto saadaan vietyä mahdollisimman konkreettisella tavalla myös työelämään hyödynnettäväksi, ja hankkeen ryhmävalmennus on tästä oivallinen esimerkki. Lisäksi muiden tutkimusavustajien kanssa käymieni keskustelujen perusteella sanoisin, että myös meidän mukanamme siirtyy aikanaan työelämään ymmärrystä, tietoa ja osaamista kestävän oppimisen teemoista.

Osallistuminen on ollut palkitsevaa, omaa ajattelua rikastuttavaa ja akateemista tutkimusmaailmaa syventävää.

Annamaria: Myös minulle keskustelut projektikokouksissa ja erilaiset työtehtävät sekä valmistuneet materiaalit ovat tukeneet gradun kirjoittamisessa. Projektikokoukset ovat suuressa määrin ruokkineet omaa kehittymistä ja akateemista ajattelua. Kaikkien näiden työvuosien jälkeen, tämä projekti antoi ymmärrystä ja ajatuksia siihen, miten tiedettä ja käytännön työtä voisi jatkossa parhaimmalla mahdollisella tavalla yhdistää. Uutta on tullut siten opittua monesta eri näkökulmasta! Toivottavasti voin tulevaisuuden töissäni hyödyntää niin tätä verkostoa kuin ehkä linkittyä jollain tavalla vielä johonkin toiseen hankkeeseen mukaan.

Osallistuminen on ollut palkitsevaa, omaa ajattelua rikastuttavaa ja akateemista tutkimusmaailmaa syventävää. On ollut mahtava nähdä, miten kokonaisuus rakentuu jokaisen tutkimushankkeen osallistujan mielenkiinnon kohteita hyödyntäen. Uusien kollegoiden löytäminen omaan ammatilliseen verkostoon tätä kautta on tullut ihan bonuksena päälle. Jos sama kysymys tutkimusprojektiin mukaan lähtemisestä esitettäisiin nyt uudestaan, tulisi kyllä vahvistus vielä rivakammin. Tämä on ollut todella antoisa kolme kuukautta tutkimusmaailman perspektiivistä käsin!

Kuva: Marika Shemeikka

Me kolme tulemme hyvin erilaisista taustoista ja pidämme todella rikastuttavana sitä, että kohtasimme tällä tavalla hetken samojen työtehtävien äärellä. Jaetut kokemukset ovat ehdottomasti tämän työkokemuksen merkityksellisintä antia. Olemme erityisen kiitollisia hanketiimille osaamisen jakamisesta, tuesta, uusista tuttavuuksista ja yhteisöön kuulumisen kokemuksesta!

Aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija ja tutkimusavustaja, Marika Shemeikka

KK, tutkimusavustaja, Kaisu Hämäläinen

Aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija, Annamaria Lumiala

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: