Haastattelussa Katja Köykkä: Tarinoita ammatillisen osaamisen johtamisesta

Osaaminen johtaminen on päivän sana muuttuvassa työelämässä, jossa jokaisen henkilöstön jäsenen – iästä, koulutustaustasta ja työtehtävästä riippumatta – on kyettävä omaksumaan uutta tietoa ja uudenlaisia taitoja. Osaamisen kehittäminen ei kuitenkaan ole työelämässä yksin yksilön vastuulla, vaan myös organisaatioilla on tärkeä rooli henkilöstön osaamisen edistämisessä. Jyväskylän yliopiston aikuiskasvatustieteen koulutuksen alumni Katja Köykkä tarkasteli pro gradu tutkielmassaan tätä ajankohtaista ja kiinnostavaa teemaa. Katjan mukaan ammatillisen osaamisen johtamisen tulisi olla organisaatioiden arjessa vahvasti läsnä, osana esihenkilötyötä ja tiimien toimintaa. Haastattelimme Katjaa hänen gradunsa tiimoilta, ja tässä blogissa kuulemmekin tarkemmin Katjan ajatuksista osaamisen johtamiseen liittyen.

Kuva: Pexels

Hei Katja, kerrotko lyhyesti kuka olet ja mitä sinulle kuuluu?

Olen savolaistaustainen, kolmen aikuistuvan lapsen äiti, jota elämä on kuljettanut mielenkiintoisia polkuja pitkin. Olen saanut toimia erilaisissa terveydenhuollon, esihenkilötyön, aikuiskouluttajan sekä kehitysyhteistyön tehtävissä, niin Suomessa kuin muuallakin. 

Tällä hetkellä kuuluu innostunutta tunnelmaa – olen juuri lopettelemassa pitkää työmatkaa Kongoon, jossa työni tällä hetkellä on. Vajaa pari kuukautta on ollut täynnä aurinkoa, innostuneita tiimiläisiä ja hikisiä (lämmintä on!) koulutuksia, joissa olen itse oppinut valtavasti, eniten ehkä itsestäni kouluttajana.

On hurjan tärkeää, että perustehtävä on selvillä, organisaation raamit ja rakenteet kaikkien tiedossa, mutta myös se, että esihenkilöllä on aikaa rakentaa kohtaamisen hetkiä – jotka myös sitä osaamista tukevat

Tutkit gradussasi – jonka ansiosta olet saanut muun muassa opiskelijan tunnuspalkinnon aikuiskasvatustieteen tutkimusseuralta – esihenkilöiden tarinoita ammatillisen osaamisen johtamisesta. Mistä sait idean gradusi aiheesta?

Idea syntyi oikeastaan työn kautta, jossa jo pidempään olin pohtinut osaamista, sen ”kaivamista esille”, ja myös esihenkilöiden vastuuta ja valtaa osaamisen hyödyntämisen suhteen. Kandityössä tarkastelin osaamisen johtamisen kokemuksia työntekijöitä kuunnelleen, ja sieltä nousi haastatteluissa kommentti, että ”pitäisihän sitä jotenkin johtaa” – luontevaa oli siitä huokaisusta jatkaa kohti gradua. Toki tämä teema iskee aikalailla aikuiskasvatuksen ytimeen myös: osaamiseen, oppimiseen.

Gradututkimuksesi kohteena oli hajautettu organisaatio – kerrotko lyhyesti mitä sillä tarkoitetaan ja mitä uutta se tuo teemaasi ns. perinteiseen organisaatioon verrattuna?

Taitaa olla tätä päivää paljonkin tuo hajautettu organisaatio, toimimme globaalissa maailmassa, ja työskentelypaikat voivat sijaita kaukanakin toisistaan – toisaalta pandemia pisti useamman meistä etätöihin, joka myös on eräänlainen ”hajautettu organisaatiomuoto”. Ihmiset työskentelevät siis hajautetusti, eivät samassa toimistossa, kuitenkin samaa päämäärää kohti kulkien. Verkkovälitteisyyshän tässä nousee myös isoksi teemaksi, eli voi olla, että työntekijät eivät näe ”naamakkain” juuri koskaan, muuten kuin ruudun välityksellä.

Ajattelen, että hajautetussa organisaatiossa työskentely ja myös esihenkilötyö siinä joutuu haastetuksi kohtaamisen, kuulemisen ja tuon yhteen suuntaan kulkemisen suhteen. On hurjan tärkeää, että perustehtävä on selvillä, organisaation raamit ja rakenteet kaikkien tiedossa, mutta myös se, että esihenkilöllä on aikaa rakentaa kohtaamisen hetkiä – jotka myös sitä osaamista tukevat ja toisaalta kartoittavat. Sekä yksilön, että tiimin.

Hyödynsit ansiokkaasti narratiivista tutkimusmetodologiaa – mikä tutkimuksen toteutuksen ja aineiston analyysiprosessin toteutuksessa jäi erityisesti mieleesi?

Olen todella onnellinen, että valitsin juuri tuon narratiivisuuden! Siinä on jotain niin ihmistä lähellä olevaa.  Välillä tuntui, että onkohan tämä oikeaa tutkimusta ollenkaan, kun oli niin hauska sukeltaa tarinoihin, kuuntelemaan sitä mitä minulle kerrottiin.

Tarinallisuuden kauneus ja syvyys jäi mieleen. Se, miten alkuihmetyksen jälkeen haastateltavat kertoivat ja kuvasivat vapaasti tilannettaan. Toki oli myös mielenkiintoista opetella narratiivisen tutkimuksen tekoa, aineiston analyysiä ja tulosten rakentamista narratiivista taustaa vasten. Tyyppitarinoiden rakentaminen oli myös mielenkiintoista palapeliä.

Tämän kokemuksen kautta kyllä vahvasti uskon siihen, että narratiivisuutta, tarinoita ja sitä kautta kokemuksia kannattaisi hyödyntää toki tutkimuksessa, mutta myös aivan arkityössä – se voisi olla melkoinen voimavara myös esihenkilötyöhön; mitä tarinoita kerromme, mitä niistä nousee yhteiseksi ymmärrykseksi ja toisaalta, mitä tarinoita ehkä jää kertomatta ja miksi.

Mikä mielestäsi oli gradusi kaikista kiinnostavin tulos? Kerrotko lyhyesti siitä?

Itseäni jäi mietityttämään intuitio, joka nousi kertomuksissa esille – sekä sen hyödyntäminen, mutta toisaalta siihen rinnalle tarvittava osaamisen johtamisen raami/tuki/suunta. Tiivistettynä voi varmaan sanoa, että gradu nosti esille osaamisen johtamisen tärkeyden arkipäivän esihenkilötyön kautta – joka taas ei voi syntyä ilman, että kyseinen teema on mietitty organisaatiossa, ja sille on annettu lupa ja paikka.

Toki myös itseäni jäi kiinnostamaan valtavasti hajautetun organisaation ja erityisesti tutkimuskontekstina olleen monikulttuurisen toimintaympäristön osaamisen johtaminen: miten eri taustoista tulevien osaaminen hiotaan yhteen kunnioittaen ja hyödyntäen erilaisuutta.

Kuva: Pexels

Mitä sanoisit esihenkilölle, joka pohtii ammatillisen osaamisen johtamista omassa työssään?

Tämänhetkisen ymmärryksen kautta sanoisin, että kiitos kun pohdit sitä teemaa! Toivosin, että ensiksi pysähdyt miettimään sitä, mitä osaaminen sinusta on, miten aikuinen mielestäsi oppii -ja miten nämä teemat näkyvät työn arjessa? Onko teillä tarpeeksi aikaa ja tilaa puhua siitä, mitä työssä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan – ja onko niitä osaamisalueita riittävästi. Lisäksi voisi olla arvokasta, jos voisit houkutella tiimiäsi puhumaan siitä, mitä piilossa olevaa osaamista ihmisillä on, voisiko sitä jotenkin hyödyntää – tämähän olisi valtava motivaatioasia myös!

Toki aina kannattaa hankkia myös itselleen osaamista liittyen tähän teemaan – vaikkapa tuo aikuisen oppiminen työelämässä; mitä se tarkoittaa, miten sitä voisi tukea. Kyllähän esihenkilön kannattaa pohtia myös organisaatiossa laajemminkin omasta roolistaan käsin sitä, että mitäs tämän osaamisen teeman kanssa kannattaisi tehdä. Tässä viittaan gradussakin nostamaani teemaan ja tutkimuksiin, että osaamista pidetään tärkeänä, mutta ei sitä taideta juuri systemaattisesti johtaa arjen työn tasolla. Esihenkilöllä on suuri rooli joko nostaa ja rohkaista, tai kulkea ohi. Toivon, että sinulla on mahdollisuus ja halua kulkea rinnalla ja olla kuulolla; olla ihminen.

Soila Lemmetty & Katja Köykkä

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: