Kesän jälkeen loppusuoralle

Juhannusviikko on saapunut ja tuonut mukanaan aurinkoa ja rentoutuvaa mieltä. Lähestyvän kesäloman ja siihen liittyvän odotuksen pystyi aistimaan JoKo-hankkeen viimeisimmässä tiimipalaverissa, joka hyödynnettiin ensi syksyn suunnitteluun ja kiitosten jakamiseen sekä kesälomatunnelman virittämiseen. Rennon keskustelun ohella ilmassa oli myös haikeutta ja uuden odotusta, JoKo-tiimin muuttaessa syksyllä muotoaan.

Kuva: Jyväskylän yliopisto

JoKo-hanke on ollut käynnissä nyt lähes 1,5 vuotta, josta viimeisin puoli vuotta osoittautui jopa ennakoitua innostavammaksi ja opettavaiseksi meille tutkijoille. Kohdeorganisaatioidemme esihenkilöille suunnatut ryhmävalmennukset käynnistyivät nimittäin heti alkuvuodesta ja jatkuivat aina toukokuun alkuun saakka. Kaiken kaikkiaan valmennus koostui neljästä tapaamiskerrasta, joista ensimmäisen pidimme kaikille osallistujille yhteisenä etätapaamisena, ja loput 3 organisaatiokohtaisina pienryhmätapaamisina. Tapaamisten välillä osallistujat tutustuivat itsenäisesti valmennusmateriaaleihin ja tietoiskuihin sekä kirjoittivat henkilökohtaista oppimispäiväkirjaa. Valmennuksen tarkoituksena oli kehittää osallistujien ymmärrystä työssä tapahtuvasta kestävästä oppimisesta sekä sen johtamisesta työn arjessa. Lisäksi jokaisessa pienryhmässä tehtiin omaan organisaatioon, yhteisöön tai tiimiin soveltuva kehittämissuunnitelma ryhmän itse muotoilemasta ja valitsemasta, työssä tapahtuvaan oppimiseen liittyvästä teemasta. Valmennustapaamisissa oli osallistujien lisäksi valmentaja-tutkija-työpari, joka yhdessä ohjasi ryhmää ja fasilitoi keskustelua. Tutkijan tehtävänä oli huolehtia keskustelutallenteiden äänityksestä sekä kenttäpäiväkirjan kirjoittamisesta, mutta myös siitä, että valmennustapaamisen tematiikka pysyy tutkimuksen näkökulmasta tarkoituksenmukaisissa sisällöissä. Fasilitaattori – tai valmentaja – sen sijaan keskittyi enemmän ryhmän ohjaamiseen ja tapaamisten eteenpäin viemiseen. Valmennuksen tarkoituksena oli sekä kehittää organisaatioiden toimintaa, että tutkia kehittämisprosessia. Siten sen lähtökohtana oli osallistava toiminnan tutkimus, jossa keskeistä on osallistujien kokemuksellisuus ja aktiivisuus sekä yhteinen dialogi. Työskentelytapa oli monille valmennukseen osallistuville vieras, mutta palautteen perusteella erittäin antoisa ja opettavainen.

Valmennuksen aikana saimme monia oivalluksia. Oppimisen ja hyvinvoinnin yhteydet herättivät keskustelua: miksi oppiminen tuntuu raskaalta, vaikka opittava teema olisikin innostava? Osallistujat kuvasivat syyksi esimerkiksi sen, että oppimiselle ei ole riittävästi aikaa tai oppimiskäytäntö ei ole itselle sopiva. Puhuimme paljon myös työelämän oppimispolusta – eli oppimisen jatkuvuudesta. Mistä oppimispolku organisaatiossa alkaa? Paikansimme keskeisenä oppimispolun osana muun muassa perehdytyksen, jonka tulisi luoda pohjaa kestävälle työuralle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Lisäksi keskustelua nousi luottamuksesta ja yhteisöllisyydestä oppimisen edellytyksenä. Miten lisätä tiimin jäsenten tai organisaation eri toimijoiden välistä luottamusta etenkin työssä, jossa ollaan pitkälti etänä? Kehitimme keinoja yhteisöllisyyden edistämiseen etäpalaverien yhteydessä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi palaverin alkuun lyhyt keskustelu viikon virheistä tai kuukauden onnistujan palkitseminen?

Kuva: Jyväskylän yliopisto

Valmennusjaksojen välillä tutkijoiden aikaa kului luonnollisesti jo aikaisemmin hankkeen aikana kerätyn aineiston analysointiin. Jokaisella tutkijalla oli työpöydällään käsikirjoituksia, joista annoimme toinen toisillemme palautetta. Tekstejä lähetettiin muutamiin eri konferensseihin, mutta myös lehtiin ja kirjoihin julkaistaviksi. Loppukeväästä useiden kirjoitus- ja lukemiskierrosten jälkeen oli selvää, että tulosta on tullut, vaikka julkisesti jaettavaksi ja nähtäväksi tulokset saadaankin vasta vuoden loppupuolella.

Näiden lisäksi olemme kevään aikana myös viestineet projektistamme, sen vaiheista ja teemoista. Viestintätiimimme on ollut erittäin aktiivinen, olemme julkaisseet sosiaalisessa mediassa muun muassa #jokopähkinä -kokonaisuuden, jonka kautta olemme esitelleet niin hankkeen teemoja kuin kohdeorganisaatioitakin. Blogi on päivittynyt joka kuukausi uudella tekstillä ja muutamia juttuja hankkeestamme on julkaistu myös lehdissä (esim. Paperiliitto -lehti). Lisäksi meillä on ollut ilo olla mukana helmikuussa Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä teemaryhmämme ”jatkuva oppiminen ja hyvinvointi työssä” -puitteissa sekä tutkimuskatsauksemme ”Jatkuva työssä oppiminen – lähtökohtia, edellytyksiä ja seurauksia” -julkaisutilaisuudessa toukokuussa.

Ensi syksynä JoKossa keskitytään aineistojen analyysiin ja julkaisujen viimeistelyyn. Heinäkuussa osallistumme virtuaalisesti RWL (researching work and learning) -kongressiin, jossa esityksemme liittyvät oppimisen johtamisesta tekemäämme osatutkimukseen sekä poliisien kestävää työssä oppimista tarkastelevaan tutkimukseen. Myös heti kesän lopulla osallistumme Saksan Paderbornissa järjestettävään Earli Sig 14 konferenssiin, jossa esittelemme posterisessiossa hanketta kokonaisuutena sekä yhtä hankkeemme osatutkimusta tarkemmin. Loppuvuonna luvasssa on vielä hankkeen loppuseminaari, josta kerromme tarkemmin myöhemmässä vaiheessa sekä loppuraportin julkaiseminen. Myös muita tuotoksia on tulossa – niistä lisää tuonnempana.

Kuva: Jyväskylän yliopisto

Kesän päätteeksi tiimimme pienenee osan siirtyessä uusiin haasteisiin. Uudet tutkimusteemat ovat kuitenkin jo ideoinnin alla ja JoKo-hanke viedään loppuun suunnitelmien mukaisesti yhteistyötä ylläpitäen. Nyt on aika levähtää, toivottaa ihanaa lomaa ja nauttia aurinkoisista kesäpäivistä!

JoKo-hankkeen tiimi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: